Miten pronominit liittyvät etiikkaan? Suomen kielessä eivät juuri mitenkään, mutta monessa muussa kielessä, kuten englannissa ja ruotsissa, paljonkin. Englanninkieliset persoonapronominit she ja he ovat sukupuolittuneita – niitä käyttämällä siis kommentoidaan usein tiedostamatta toisen henkilön sukupuolta. Suomalaisissa yliopistoissa käytetään yhä enemmän englantia, jolloin niissä myös kommentoidaan kollegojen, opiskelijoiden ja tutkimuksen osallistujien sukupuolia yhä enemmän. Pronominien yhteys eettiseen toimintaan ja väitöskirjatutkijan arkeen alkaa kenties hahmottua.
Tämä blogiteksti perustuu yksittäisen muunsukupuolisen väitöskirjatutkijan havaintoihin yliopistomaailman sukupuolittuneisuudesta sekä hahmotelmiin siitä, miten yliopiston arkea voitaisiin tiedostavan pronominien käytön avulla rakentaa pykälän inklusiivisemmaksi ja syrjimättömämmäksi.
Pieni tietoisku – mikä on pronominien yhteys sukupuoleen?
”Her name is Inka.” Moni kääntäisi tämän viattomalta kuulostavan lauseen suomeksi niin, että hänen nimensä on Inka. Minun korviini se kuitenkin kuulostaa tältä: ”Hänen nimensä on Inka ja hän on nainen.” Auts, vain toinen lauseen sisältämä väittämä on oikea. Englanninkielisiä she– ja he-pronomineja käytetään usein arjessa niin rutiininomaisesti, ettei aina edes tiedosteta niiden sisältämiä sukupuoliväittämiä. Usein sukupuoliväittämä on oikea, mutta jos se on väärä, se voi olla puheen kohteena olevalle henkilölle satuttavaa. Väärän sukupuolittuneen pronominin käyttäminen on yksi väärinsukupuolittamisen muoto.
Yksi tapa viitata englanniksi henkilöön sukupuolineutraalisti yksikön kolmannessa persoonassa on käyttää pronominia they. Moni muunsukupuolinen ihminen toivoo itseensä viitattavan pronominilla they, joskaan eivät kaikki. Ihmisen pronomini ei ole suoraan kytköksissä hänen sukupuoleensa, ja parasta on aina kysyä, mitä pronominia kukin toivoo itsestään käytettävän. Pronomini they on kuitenkin jokseenkin vakiintunut englannin kielessä myös silloin, kuin puhujan sukupuolta ei tiedetä. Tunnettu yhdysvaltalainen Merriam-Webster-sanakirja valitsi yksikön kolmannen persoonan sukupuolineutraalin pronominin they vuoden 2019 sanaksi, mikä kertoo sen vakiinnuttaneen asemansa myös virallisessa kielenkäytössä.
Kokemuksia pronominien käytöstä yliopistolla
Käytän itsestäni englanniksi pronominia they ja ruotsiksi pronominia hen. Ennen kuin aloitin työt yliopistolla, ehdin jo tottua siihen, että jokapäiväisessä elinpiirissäni harrastusteni ja ystävien parissa oli aika hyvä tietoisuus sukupuolen moninaisuudesta ja persoonapronominien kytköksistä siihen. Englanninkielisissä tilaisuuksissa oltiin pronominien käytön kanssa valppaina, pidettiin pronominirinkejä ja käytettiin they-pronominia tilanteissa, joissa toisen pronomini ei ollut tiedossa. Se teki oloni näissä tilanteissa mukavammaksi ja turvallisemmaksi.
Aloittaessani työt tohtorikoulutettavana yliopistolla yllätyin siitä, miten huolettomasti siellä sukupuolitetaan ihmisiä etenkin englantia puhuttaessa. Konferensseissa puhujia esitellään sukupuolittuneilla pronomineilla ilman, että heiltä on kysytty, mitä pronominia heistä tulisi käyttää. Samoin tehdään kokouksissa; ”as he said”, ”she is our new colleague”. Pronomineista ei puhuta eikä kollegojen pronomineja käydä läpi, joten pronominien käyttö jää arvauksen varaan. Jos arvaus osuu väärään, se voi pahimmillaan olla kollegalle kuin nyrkki nenään – ilman, että kukaan muu välttämättä edes noteeraa pahoinpitelyä tapahtuneen.
Väärinsukupuolittaminen vahingoittaa
Jos minuun viitataan pronominilla she tai muulla tavoin väärinsukupuolitetaan naiseksi, se tuntuu häiritsevältä. Se on vähän kuin nuoli, jonka tarkoitus on osua minuun mutta joka menee minusta ohi – ja samalla viiltää minua ohikiitävän nopeasti mutta jättäen kutisevan jäljen. Yleensä nuoli on mennyt ohi nopeammin kuin edes ehdin tarttua siihen, ja keskustelu jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut. Nuolen jättämän kutisevan jäljen huomaan vain minä itse. Kutina vaikeuttaa keskittymistäni aiheeseen, ja loppukokouksen ajan minulla on epämukava olo. Yleensä epämukava olo jatkuu koko päivän, ja syytän itseäni siitä, etten ehtinyt tai uskaltanut puuttua väärän pronominin käyttöön.
Yksi tärkeä tutkimuseettinen periaate on vahingoittamisen välttäminen – do no harm. Väärinsukupuolittaminen vahingoittaa. Tutkimusetiikka ja etiikka tutkijan työssä eivät kuitenkaan ole pelkkää tutkimuseettisten periaatteiden rutiininomaista noudattamista. Ne ovat eettistä valppautta (Jäppinen, 2010), jonka tulisi yltää kaikkeen toimintaan akateemisessa maailmassa suhteessa tutkimuksen osallistujiin, opiskelijoihin, kollegoihin ja muihin ihmisiin yliopiston sisällä ja ulkopuolella. Huolimaton suhtautuminen siihen, mitä pronomineja käyttää, on eettisen valppauden vastakohta; sitä voisi kutsua eettiseksi välinpitämättömyydeksi. Vaikka väärän pronominin sanominen kertaluonteisesti voi tuntua sanojasta ”pikku jutulta”, se tuottaa puheen kohteena olevassa henkilössä vähemmistöstressiä. Toistuva väärinsukupuolittaminen saa olemaan jatkuvasti valmiustilassa ja pelkäämään, milloin nuoli taas viiltää minua seuraavan kerran. Lisäksi she– ja he-pronomineissa pitäytyminen ylläpitää aktiivisesti binääristä sukupuolinormia eli ajatusta siitä, että sukupuolia on vain kaksi, nainen ja mies.
Miten väärinsukupuolittamista pronominien kautta voi ehkäistä yliopistossa?
- Lue transihmisten kirjoituksia väärinsukupuolittamisesta, pronominien merkityksestä ja vähemmistöstressistä. Hyviä kirjoituksia löytyy esim. Kehrääjä-blogista, tai jos Instagram tuntuu helpommin saavutettavalta, laita mm. nämä sivut seurantaan: transyhdistys, buraq_ry, annartfi
- Normalisoi pronomineista puhumista. Älä ota toisen pronominia itsestäänselvyytenä, vaan kysy, mitä pronominia hän käyttää itsestään.
- Hyvä käytäntö pronomineista puhumisen helpottamiseksi on pronominikierros, jossa kaikki kertovat halutessaan pronominin, jolla heihin tulee viitata. Pronominikierroksen voi yhdistää nimikierrokseen ja sen voi käydä esimerkiksi englanninkielisten kurssien alussa tai kokouksen alussa, jos ryhmä on uusi tai ryhmään tulee uusi jäsen.
- Toinen hyvä käytäntö on oman pronominin laittaminen näkyville esimerkiksi Zoomiin oman nimen perään tai sähköpostin allekirjoitukseen. Tämä normalisoi pronomineista puhumista ja helpottaa myös transihmisten oman pronominin esiin tuomista.
- Jos tiedät toisen henkilön käyttämän pronominin, kunnioita sitä. Jos sen käytön oppiminen tuntuu vaikealta, opettele ahkerammin. Kyllä se siitä.
- Jos et tiedä toisen henkilön käyttämää pronominia ja sen kysyminen tuntuu siinä hetkessä vaikealta, käytä they-pronominia tai korvaa pronomini henkilön nimellä. Muista, että sukupuolta ei voi lukea henkilön kehosta, nimestä tai habituksesta. Tämä pätee niin kollegoihin, opiskelijoihin, tutkimuksen osallistujiin kuin muihinkin ihmisiin.
Väärien pronominien käyttö on vain yksi väärinsukupuolittamisen muoto muiden joukossa, ja väärinsukupuolittaminen on vain yksi trans- ja muunsukupuolisten ihmisten kohtaaman syrjinnän muoto. Todellinen työ yliopiston yhdenvertaisuuden lisäämiseksi vaatii paljon muutakin. Persoonapronominit ovat kuitenkin läsnä arkisessa kielenkäytössämme, joten ne ovat oiva paikka aloittaa jokapäiväinen työ syrjinnän vähentämiseksi.
Väitöskirjatutkijat etiikan jäljillä 
Kiitos puheenvuorostasi Inka. Onneksi suomen kieli on neutraali tässä mielessä ja ruotsinkielessäkin on ratkaisu. Käsittelet monimutkaista asiaa ja on hyvä, että tuot esiin tämän kieliin liittyvän epäkohdan. Kyse on niin vahvasti kulttuurisidonnaisista asioista, että muutos ajattelussa on varmasti hidasta. Uskoisin, että hyvin harvalla on puhdasta tahallisuutta mukana käyttäessään termejä he/she. Näinhän meidät on opetettu. Kun tietoa tulee lisää, asiat yleensä kehittyvät ja toivottavasti toimiva pronomini löytyy. Sitten joskus asiat opetetaan toisin. Jään pohtimaan ’they’tä… jos se on hyvä, on sitä kunnioitettava. Minusta sen pronominin ongelma kuitenkin on, että kohde nimenomaisesti ’ulkopuolistetaan’ tai aiheettomasti kategorisoidaan.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentista! Suomen kielen kaikille yhteiset pronominit ovat kyllä monelle suuri helpotus. Tosiaan, monet syrjivät ajatusrakenteet ovat syvällä kulttuurissamme ja niitä toistetaan useimmiten tiedostamatta. Onneksi niidenkin purkamista voi nopeuttaa aktiivisella työllä sen eteen. 🙂 Minua kiinnostaa kuulla, mitä tarkoitat sillä, että they-pronominin käyttö ulkopuolistaa tai aiheettomasti kategorisoi puheen kohteen?
TykkääTykkää
They kääntyy mielessäni kaavamaisesti ’he’ ’ne’. Jos käyttäisin they’tä yhdestä henkilöstä puhuttaessa, tuntuu että kategorisoisin hänet ’heihin’ tai ’niihin’ – johonkin näkökulmastani selvästi ulkopuoliseen ryhmään. Hän on neutraalimmin minun ja puhujan ulkopuolella (voi olla myös paikalla), mutta ei kuitenkaan erillisenä ryhmänä puhuttavien ulkopuolella. En haluaisi itse tulla kategorisoiduksi tuolla tavoin toisen sanomana ’heihin’… Tämä on tottumattomuutta sanaan uudessa merkityksessä ja ehkä myös suora käännös aiheuttaa tämän vaivaantumisen. Tyttäreni valisti minua myös, että they on hyvin yleinen kansainvälisesti. Asia vaatii vain totuttelua. =)
TykkääLiked by 1 henkilö
Ymmärrän! Tämä onkin kiinnostava kieleen liittyvä huomio. En ollut itse edes tajunnut, että they-sanaan voi liittyä kielellisesti tuollainen toiseuttava vivahde. Sana uudessa merkityksessään on minulle jo niin tuttu ja neutraali/positiivissävytteinen. Monet (mutta eivät kaikki) ei-binäärit ihmiset tosiaan käyttävät tuota pronominia itsestään sekä Suomessa että ulkomailla, eivätkä ajattele sitä toiseuttavana vaan päinvastoin kunnioittavana. Uskoisin, kuten sinäkin, että sanan uuteen merkitykseen tottuminen vähentää tuota kielteistä konnotaatiota.
TykkääTykkää
Hyvä kirjoitus! Kuten TittiMaria sanoo usein on kyse tottumuksista, joista onneksi enemmistö meistä oppii pikkuhiljaa pois. Tuli myös mieleen tekstiäsi lukiessasi ruotsinkielessä meneillään oleva keskustelu sanasta ”man”, joka voi tarkoittaa joko miestä tai pronominina viitata epämääräiseen henkilöön/ryhmään, samalla tavalla kuin englannin ”one”. Esim. Man borde äta hälsosamt > One should eat healthily. (Man voi muuten myös tarkoittaa hevosen harjaa). Kuitenkin nimenomaan man sanan mies-tarkoituksen takia ollaan varsinkin Ruotsissa alettu korvaamaan sana ”man” sanalla ”en” (suom. yksi) toisin sanoen suoraan kääntäen englannin ”one”. Vierastin itse sanaa ”en” pitkään ruotsissa enkä vieläkään ole ihan oppinut sitä käyttämään, mutta sen sijaan pyrin aina nykyään ruotsia kirjoittaessani välttämään pronominia man aina kun se on mahdollista.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiinnostava huomio! Pronominit kantavat kyllä mukanaan monenlaisia viestejä ja valtarakenteita. Man-passiivin käytössä ei taida olla kyse väärinsukupuolittamisesta, koska sillä ei viitata keneenkään henkilöön, mutta sen sijaan se ylläpitää patriarkaalista valtarakennetta, jossa mies on normi ja nainen tai muut sukupuolet toisia. Tämä on kiinnostava esimerkki toisenlaisesta eettisestä haasteesta, jota pronominien käyttöön liittyy. Kielen muutos on hidasta mutta onneksi mahdollista, onhan se ihmisen keksimä systeemi alun alkaenkin. 🙂
TykkääTykkää
Kiitos Inka erinomaisesta tekstistä! On rohkeaa avata omia ajatuksia ja (ikäviä) kokemuksia. Erityisesti tämä lause oli timanttia: ”Huolimaton suhtautuminen siihen, mitä pronomineja käyttää, on eettisen valppauden vastakohta; sitä voisi kutsua eettiseksi välinpitämättömyydeksi.” Eettinen välinpitämättömyys on mielenkiintoinen konsepti ja saatanpa sitä itsekin jossain tulevaisuudessa käyttää 🙂 Kiitos myös siitä, että olet kirjoittanut hyvin selkeän ”to do-listan” lukijoille.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentista! 🙂
TykkääTykkää
Hyvä ja ajankohtainen teksti. Luulen (ja tiedän), että on paljon ihmisiä, joita sukupuolitetaan päivittäisessä elämässä toistuvasti väärin. Merkittävä osa heistä ei näissä tilanteissa korjaa väärää sukupuoli- tai pronominioletusta, koska korjaaminen on raskasta. On raskasta kokea väärinsukupuolittamista, ja on yhtä lailla uuvuttavaa vahtia, että muut ihmiset näkevät sinut itsenäsi.
Kuten aiemmin jo kommentoitu, rohkea avaus.
TykkääTykkää
Kiitos Inka todella kiinnostavasta, rohkeasta ja ajatuksia herättävästä blogikirjoituksesta! Yhdyn myös edellisiin keskusteluihin ja ajatuksiin siitä, kuinka nostat esille tärkeän argumentin, että huolimaton pronominien käyttö voi kutsua ”eettiseksi välinpitämättömyydeksi”. Omassa tapauksessa on ollut kiinnostavaa huomata kuinka jotkut ovat melko jyrkästi opetusalalla vastustaneet sitä, että ruotsinkielessä on otettu käyttöön ”hen” pronominin, ”hon/han” pronominien sijaan. Itse koen tämän olleen tärkeä muutos, joka myös mahdollistaa pedagogisten materiaalien luomisen pienemmille lapsille inklusiivisemmaksi. Niinkuin sinäkin Inka kommentoit, kielen muutos on hidasta mutta onneksi mahdollista! 🙂
TykkääTykkää